Kirjailija Anni Saastamoinen kertoo, kuinka hänen kirjansa ovat syntyneet: ”Aloin vain kirjoittamaan jotain epämääräistä”

Luin kirjan lähes yhdeltä istumalta. Itkin, nauroin, haltioiduin. Elin, hengitin ja ahmin kirjaa: “Hän tietää, miltä minusta tuntuu! Hän osaa sanoa sen, mitä itse en uskalla.” En usko, että kukaan on koskaan kirjoittanut masennuksesta niin osuvasti, rehellisesti ja mustan humoristisesti kuin Anni Saastamoinen. Siksi odotan innolla, että pääsen lukemaan hänen esikoisromaaninsa Sirkan, joka julkaistiin tänään, 3. lokakuuta 2019.

Pääsin haastattelemaan Annia (tietysti Twitterin välityksellä) lyhyesti siitä, kuinka hänestä tuli kirjailija.

Martta: Miten päädyit kirjoittamaan ensimmäisen kirjasi?

Anni: Vahingossa ja jonkinlaisesta oikusta. Juttelin joskus 2015 ystäväni kanssa unelmista. Hänen uransa oli lähtenyt ansaittuun nousuun ja kilisteltiin sille. Sitten pohdimme, millaisia unelmia meillä on ollut. Yksi omistani on ollut aivan lapsuudesta saakka kirjan kirjoittaminen. Kilistellessämme ystäväni kehotti ottamaan yhteyttä kustantamoon. Koska olin kuullut Kosmoksesta paljon ja se vaikutti lämminhenkiseltä ja mukavan pieneltä, lähetin sinne varovaisen tunnustelumeilin. Mitään valmista tekstiä - tai edes raakiletta - minulla ei tuolloin ollut.

Kustantaja Mikko Aarne soitti minulle aika pian meilin lähettämisen jälkeen. Aarne kertoi seuranneensa juttujani Twitterissä jo pitkään ja oli kuulemma pohtinut ottavansa minuun yhteyttä. Tapasimme, kerroin ajatuksistani ja Depressiopäiväkirjojen ajatus oli Aarnesta kiinnostava. Kirjoitin joitakin liuskoja, jotka lähetin Aarnelle. Pohdimme kirjalle rankaa ja runkoa, tapasimme - ja sitten allekirjoitin kustannussopimuksen.

Martta: Millainen on ollut kirjailijan tie ensimmäisen kirjasi julkaisemisen jälkeen?

Anni: Olen ollut alkusyksystä 2017 kokopäivätöissä toimittajana, joten työntäyteinen.

Martta: Entä millainen on sinun luova prosessisi kirjoittajana?

Anni: Minä olen kaiketi kaaos. Tai siltä tuntuu, kun kuulee, miten rutinoituneita ja tarkkoja jotkut kirjoittajat ovat. Omat ajatukseni poukkoilevat satunnaisista paikoista ja satunnaisiin aikoihin. Jossain vaiheessa ne alkavat nivoutua jonkinlaiseksi kimpuksi tai janaksi, taikinaksi ehkä, josta sitten saa muovattua jotain koherentihkoa.

Kirjoitan aina ehtiessäni ja silloin, kun ajatuksista alkaa rakentua jotain, joka on järkevää asetella paperille. Esimerkiksi Sirkkaa kirjoittaessani aloin vain kirjoittamaan ”jotain epämääräistä” NaNoWriMo-tiedostoon (National Novel Writing Month, joka on marraskuu). Kun se alkoi vaikuttaa tarinalta, jossa on jokin juju, laitoin kustantajalle meiliä.

Sirkkaa olen kirjoittanut hyvin satunnaisesti omiin aikatauluihini sopivissa koloissa.

Martta: Miksi oikeastaan kirjoitat ja mikä on sinun unelmasi kirjailijana?

Anni: Olen aina rakastanut kirjoja ja kirjoittamista, mutta varsinaista unelmaa kirjailijuuteen liittyen minulla ei ole. Tai on sellainen toki, että toivottavasti ihmiset jaksavat lukea - ja toivottavasti tajuntani tuottaa materiaalia, josta saan vielä kirjoitettua lisää.

Martta: Kiitokset haastattelusta! Ja aivan tässä sivumennen sanoen vielä muistuttaisin, että Annin uusin kirja Sirkka on juuri saapunut kirjakauppoihin. Menenkin sitä tästä itse tilaamaan. Heihei!

Nimi: Anni Saastamoinen

Teokset: Depressiopäiväkirjat (2017), Sirkka (2019)

(Kuvat: Meri Björn)

”Sirkalla on sivuhahmon nimi. Pääosilla on aina kauniit nimet, Aurora tai joku muu kaunis ja lyyrinen ja persoonallinen. Sirkka on nimenä vain Sirkka. Sirkka on töksähtävä, tyly ja arkinen. Sirkka on nimien nakkikastike. Jos Sirkka olisi eläin, Sirkka olisi mäyrä: yksinäinen ja kapeita omia polkujaan päättäväisesti ja pontevasti kulkeva sähisevä paakku mustaa ja vaaleampaa jakkupukua…”