"Jos en kirjoittaisi, olisin pelkkä varjo itsestäni" – Haastattelussa kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläinen

Miten kirjailijaksi tullaan? Kuinka kirjat oikein syntyvät? Miten omalle käsikirjoitukselle löytää sopivan kustantajan? Kysyimme kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläiseltä, miten hänen kirjansa ovat syntyneet ja mikä on hänen unelmansa kirjailijana.

Martta: Miten sinä päädyit kirjoittamaan ensimmäisen kirjasi?

Pasi: Kirjoitin aluksi novelleja Tampereen scifi-seuran vuotuiseen novellikilpailuun, jonka voitin neljä kertaa. Pienkustantaja Portti-kirjat julkaisi Portti-lehdissä aiemmin ilmestyneet novellit pokkarina vuonna 2000. Nykyään pidän sitä aika keskeneräisenä, vaikka se palkittiinkin Tähtivaeltaja-palkinnolla. Ensimmäinen kustannustoimitettu teokseni on romaani Lumikko ja yhdeksän muuta. Suunnittelin romaanin kirjoittamista lapsuudestani saakka, mutta vei aikaa saavuttaa tarvittavat kyvyt ja löytää kylliksi sanottavaa. 

Martta: Millainen on ollut kirjailijan tie ensimmäisen kirjasi julkaisemisen jälkeen?

Pasi: Olen kirjoittanut romaaneja, jotka Atena on julkaissut ja joista on tullut pääasiassa hyviä kritiikkejä, mutta kotimaan kirjamarkkinat ovat kova luu, kun kielialue on pieni ja kilpailu näkyvyydestä ja lukijoista kovaa. Minulla on kuitenkin oma lukijakuntani ja lisäksi sain ulkomaan myyntiäni hoitamaan loistavan agentin.

Martta: Miten päädyitte yhteistyöhön kustantajan kanssa?

Pasi: Esikoisromaanini Lumikko ja yhdeksän muuta -käsikirjoitus lähti moneenkin paikkaan tarjolle. Yksi iso kustantaja ehti hylätä käsiksen, kun Atena päätti ottaa sen ohjelmaansa. Käsistä muokattiin kovalla mutta asiantuntevalla kädellä - kiitos kustannustoimittaja Kanerva Eskolan, jonka ansiosta opin paljon mm. romaanin rakenteesta - ja se julkaistiin vuonna 2006. Agenttini on sittemmin myynyt sen käännösoikeudet jo 13 – 14 maahan, en ole ihan varma tarkasta luvusta, ja se on julkaistukin jo jokseenkin kaikissa ostajamaissa, mm. USA:ssa, Etelä-Koreassa ja Serbiassa – vain Turkissa prosessi taitaa toistaiseksi vielä jumittaa, mahdollisesti maan poliittisen tilanteen vuoksi.

Martta: Millainen on sinun luova prosessisi kirjoittajana?

Pasi: Romaani-ideat alkavat yleensä kehkeytyä siitä että oudot uneni ja elämää koskevat ajatukset alkavat käydä päässäni jonkinlaista dialogia. Esim. Harjukaupungin salakäytävät -romaanin fantasiaelementit ovat peräisin vanhoista unistani, joissa löysin salakäytäviä mitä oudoimmista paikoista ja erityisesti unesta, jossa elin äärimmäisen romanttisessa rakkaussuhteessa peruskouluaikaisen ihastukseni kanssa. Lisäksi tarinaan päätyi pohdiskeluja ihmisen sukupuoli-identiteetistä ja vaikutelmia lapsena luetuista Viisikko-kirjoista… Viimeisin romaanini Väärän kissan päivä taas sai alkunsa äitini dementiasta ja kuolemasta ja ajatusleikistä: mitäpä jos saisin vielä yhden mahdollisuuden tutustua häneen sellaisena kuin hän oli ennen dementiaansa, nuorena naisena, jolla oli unelmia ja tavoitteita…

Prosessin hankalin osa on sovittaa kaikki eri suunnista tulevat ainekset yhteen eheäksi romaaniksi. Kirjoitusprosessi etenee yleensä niin, että kirjoitan ensimmäistä kappaletta, romaanin aloitusta, 2 – 3 vuoden ajan, kunnes löydän oikeanlaisen kertojaäänen ja rytmin. Sitten romaani alkaa edetä nopeammin, aluksi verkkaisemmin ja sitten paniikinomaiseksi urakoinniksi yltyen, kunnes lopulta teos julistetaan riittävän valmiiksi julkaisemista varten. Olen yhtä aikaa äärimmäisen hidas kirjoittaja ja hyvin nopea kirjoittaja, riippuen siitä, missä vaiheessa prosessia olen menossa. Kirjoitustyötä hidastaa päivätyöni lukion suomen kielen ja kirjallisuuden opettajana, joka käy vaativammaksi vuosi vuodelta, ja toisaalta omistautunut suhteeni Netflixiin. 

Martta: Miksi kirjoitat ja mikä on sinun unelmasi kirjailijana?

Pasi: Kirjoitan, koska jos en kirjoittaisi, en olisi minä vaan pelkkä varjo itsestäni. Vihaan usein kirjoittamista, se on työlästä, turhauttavaa ja helvetin puisevaa puuhaa pahimmillaan, mutta en pysty luopumaankaan tästä elämänmittaisesta pakkomielteestä. Unelmani kirjailijana on saavuttaa jossain vaiheessa ennen eläkeikää tilanne, jossa voin ottaa pitkän vapaan päivätyöstä ja omistautua kirjoittamiselle. Se ei tällä hetkellä vaikuta kovin todennäköiseltä, koska olen kokeillut persaukista köyhyyttä enkä pitänyt siitä, mutta unelmat ovat unelmia, vaikka eivät toteutuisikaan.

Martta: Kiitos haastattelusta, Pasi!

Ja sinä, hyvä lukija siellä! Kannattaa tutustua Pasin tuotantoon Adlibriksen puolella.