Martta Tervonen: Minun tarinani – Kuinka ajauduin kirjoittamisen pariin ja löysin luovuuteni, ja miten se muutti elämäni?

Hei, hyvä lukijani.

Tässä kirjoittaa Martta, Kirjoittajaklubin perustaja. 

Seitsemän vuotta sitten olin töissä lakimiehenä Patentti- ja rekisterihallituksella. 

Tuijotellessani siinä surisevaa näyttöpäätettä vanhan virastorakennuksen sisällä tajusin, että lakiala ei ehkä sittenkään ole minun juttuni. Irtisanouduin. Päätin, että alan tutkia ja pohtia, mitä ihan oikeasti haluan tässä elämässä tehdä. Mikä on intohimoni ja mille sydämeni sykkii?

Oli loppukesän päivä vuonna 2013. Asuimme Ruoholahden villoilla ihan Helsingin keskustan kupeessa. Minulla ei ollut enää työpaikkaa, eikä menoa minnekään. Istuin puutarhassamme mustakantisen muistikirjani kanssa.

Yhtäkkiä huomasin kirjoittavani runoja.

Minulla ei ollut käsitystä siitä, miten runoja kirjoitetaan, enkä ollut kirjoittanut runoja koskaan ennen. Sanat vain pulppusivat sisältäni ja ne oli pakko kirjoittaa ylös. Se tuntui hyvältä. Loin jotain uutta täysin vapaasti, ilman sen kummempaa tavoitetta tai tarkoitusta. Kirjoitin jotain, mikä lähti jostain syvältä itsestäni. Sanoitin ääneen tunteitani ja ajatuksiani. Se oli puhdistavaa. 

Runot eivät olleet suorastaan mitään mestariteoksia, mutta ei niiden tarvinnutkaan olla. Runojen tarkoitus oli, että ne kirjoitettiin. Että ne syntyivät tähän maailmaan minun kauttani. Niitä ei ollut tarkoitus näyttää kenellekään.

Ryhdyin kirjoittamaan yhä enemmän. Pidin blogia, kirjoitin päiväkirjaa, kolumnini julkaistiin Metro-lehdessä. Pääsin opiskelemaan journalismia ja päädyin viestintäjohtajaksi erääseen ohjelmistoalan yritykseen. Viisi vuotta sitten hyppäsin yrittäjäksi. Kirjoitimme ystäväni kanssa kolme kirjaa. Toimin paikallislehdessä kolumnistina. Puolitoista vuotta sitten perustin Kirjoittajaklubin.

Viime vuosien aikana päivätyöni on keskittynyt kirjoittamiseen ja luovuuteen. Olen päässyt intohimoni äärelle.

Kirjoittajaklubin kautta toivon, että mahdollisimman moni ihminen saa samanlaisen kokemuksen kuin minä sain seitsemän vuotta sitten puutarhamme pihakeinussa. Toivon, että mahdollisimman moni saa yhteyden omaan luovuuteensa ja inspiroituu luomaan jotain täysin uutta, itselleen rakasta ja erityistä. 

Filosofi Esa Saarinen on todennut, että "on olemassa paljon ihmisiä, jotka paahtavat täysillä ja joilla on sisäinen hehku päällä. Harmi vain, että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita.”

Lapsissa luovuus elää herkkänä ja voimallisena. Ei ole sääntöjä eikä rajoja sille, mitä voi, saa tai kannattaa tehdä. Ei ole oikeaa tai vääränlaista, hyvää tai huonoa tekelettä. Ei ole rajoja unelmille. 

Jokaisessa meissä tuo sisäinen lapsi elää yhä edelleen. Jossain kaikkien opittujen tapojen ja rutiinien, sääntöjen ja normien, uskomusten ja opittujen ajatusmallien takana sisäisellä 6-vuotiaallasi on edelleen omat hassut unelmansa, rajaton mielikuvitus ja halu heittäytyä leikkiin ilman tiukkoja tavoitteita, sääntöjä tai pakkoa suorittaa. 

Muistatko, miltä näytit 6-vuotiaana? Mitä ajattelit, mitä tunsit ja miten suhtauduit elämään ja katsoit ympäröivää maailmaa?

Maailmassa, jossa tehokkuus ja erilaiset vaatimukset ajavat ihmisiä uupumuksen partaalle tarvitsemme luovuuden hehkua. Luovuus tekee elämästä elävämpää. Se tekee elämästä merkityksellisempää. Vapaana ja voimallisena virtaava luovuus elvyttää ja tuo uutta voimaa ja toivoa niin luojalle (esimerkiksi tekstin kirjoittajalle) kuin luovuuden hedelmistä nautiskelevalle (kuten tekstin lukijalle).

Luovuus luo siltoja, yhdistää ihmisiä ja antaa kullekin meistä mahdollisuuden kukoistaa omana ainutlaatuisena itsenään.

Hyvä ystävä, joka tätä luet. Sinä olet luova. Sinussa elää sisälläsi valtaisa luova potentiaali, joka vapautuessaan muuttaa maailmaa, tai ainakin oman maailmasi, paremmaksi, eläväksi ja täyteläiseksi.

Mitä jos antaisit sisäiselle lapsellesi, omalle luovalle voimallesi tänään mahdollisuuden tulla esiin? Mitä jos tarttuisit kynään tai näppäimistöön ja antaisit sydämestäsi virrata esiin niitä sanoja, jotka ovat odottaneet sopivaa tilaa, aikaa ja paikkaa tullakseen näkyväksi? 

Mitä jos kokeilisit kirjoittaa tai luoda jotain ihan uutta, ottaisit sivuaskeleen totutusta ja heittäytyisit leikkiin, jossa sisäinen lapsesi saa loistaa?

Lämmöllä ja syystunnelmaisin terveisin,
Martta / Kirjoittajaklubi